perjantai, lokakuu 12, 2007
Luovuuden pelottava voima
Ikäänkuin kävelen kapeaa polkua ja täytyy varoa lankeamasta siltä sivuun. Askel askeleelta. Ensin jalka sammaleiselle kivelle, sitten tuolle niljaiselle juurelle ja sitten polku jatkuu kapeita pitkospuita läpi upottavan suon. Luonto on kaunista ympärillä, ei siinä mitään, mutta varovasti pitää kulkea.
On tuntunut siltä, että jaksaa jo vähitellen tehdä asioita, mutta hirveän vähän kerrallaan. Koko ajan pitää olla kuuntelemassa itseään ja tarkastella väsymisen merkkejä. Jos väsymys ottaa, vallan, tulee myös ahdistus ja levottomuus. En ole kuukausiin halunnut mitään, ollut kiinnostunut mistään. Nyt alkaa pienenpieniä kiinnostuksen kipinöitä silloin tällöin sinkoilemaan. Olen kokeillut tehdä vähän pieniä töitä. Sanoisin, että pari, kolme kertaa viikossa jaksan enintään muutaman tunnin kerrallaan. Etukäteen ei vain voi tietää milloin mitäkin onnistuu jaksamaan tehdä. Sitten on niitä päiviä kun heti aamusta tietää, että on peruttava kaikki mahdollisesti sille päivälle suunnitellut asiat. Huojuvaa, horjuvaa.
Mieli on herkistynyt kaikelle kauniille ja luovalle. Se vain helposti saa otteeseensa ja polttaa karrelle. Yhden taulun maalaaminen tai yhden korun tekeminen saattaa imaista kaiken voiman. En kestä niitä voimakkaita tunteita jota ei pysty säännöstelemään. Mieleni ei vielä kestä niitä. Ikäänkuin luovuuden suloinen tuska olisi se joka vie ja minä vikisen. Se vie helposti koko käden jos annat sille pikkusormen.
Nyt pitää ymmärtää että vaikka välillä tunnen voimien palailleen, olen silti vielä hyvin heikko. Vahingoittaisin toipumista ja sitä valtavaa työtä jota sen eteen on tehty jos nyt hötkyilisin. Joskushan sitä ihmisen on otettava opikseen ja viisastuttava. Jos KELA tahtoo pitää minut ilman rahoja tai jos lääkäri ei anna lisää sairaslomaa niin on uskottava ja toivottava että jotenkin selviää silti. Vieläkin odotan päätöstä kuntoutustuesta. Kun saisi lääkärin ja KELAn tajuamaan, että nyt minun pitäisi rauhassa saada toipua ja valmistautua kevään pääsykokeisiin ja kerätä voimia sitä varten, että ensi vuonna syksyllä alkaa koulu. Yritän päästä taidekouluun, vaikka sinne onkin paljon hakijoita.
On pakko kulkea tätä omaa tietä, jonka tämä polttava halu luovaan työhön ja taiteisiin viitoittaa. Olen kuitenkin jo niin rampautunut sielussani etten usko kykyneväni enään kampaajan työhön. Se on liian pelottavaa ja raakaa. Liian hektistä. Kuitenkaan sillä ei elä, että asiakkaina kävisi vain tuttuja ja turvallisia ihmisiä. En silti usko, että kokonaan koskaan sitä työtä jätän. Se on niin syöpynyt minuun ja saan siltä työltä paljon jos vain saan tehdä sitä jaksamiseni ehdoilla.
Vaatimaton yksinkertainen elämä. Se riittää ihmiselle. Ihmisenä olemisen on ollut määrä olla palvelutehtävä. Nykyihmiset ovat individualismissaan ja nautinnonhalussaan sen unohtaneet. Kun palvelee kokosydämisesti eikä yritä etsiä onnea vain nautintojen ja aineellisen määrästä, se onni voi silloin tällöin langeta ikäänkuin sivutuotteena. Jos etsimällä etsit onnea, se pakenee. Etsi sen sijaan sitä mikä on oikein ja totta ja tee sen mukaan niin voit saavuttaa onnen ja aidon mielenrauhan. Se on rauha, jota sinulta ei kukaan voi ottaa pois, vaikka sen ääni voi välillä hukkua muun taustahälyn ääniin.
On tuntunut siltä, että jaksaa jo vähitellen tehdä asioita, mutta hirveän vähän kerrallaan. Koko ajan pitää olla kuuntelemassa itseään ja tarkastella väsymisen merkkejä. Jos väsymys ottaa, vallan, tulee myös ahdistus ja levottomuus. En ole kuukausiin halunnut mitään, ollut kiinnostunut mistään. Nyt alkaa pienenpieniä kiinnostuksen kipinöitä silloin tällöin sinkoilemaan. Olen kokeillut tehdä vähän pieniä töitä. Sanoisin, että pari, kolme kertaa viikossa jaksan enintään muutaman tunnin kerrallaan. Etukäteen ei vain voi tietää milloin mitäkin onnistuu jaksamaan tehdä. Sitten on niitä päiviä kun heti aamusta tietää, että on peruttava kaikki mahdollisesti sille päivälle suunnitellut asiat. Huojuvaa, horjuvaa.
Mieli on herkistynyt kaikelle kauniille ja luovalle. Se vain helposti saa otteeseensa ja polttaa karrelle. Yhden taulun maalaaminen tai yhden korun tekeminen saattaa imaista kaiken voiman. En kestä niitä voimakkaita tunteita jota ei pysty säännöstelemään. Mieleni ei vielä kestä niitä. Ikäänkuin luovuuden suloinen tuska olisi se joka vie ja minä vikisen. Se vie helposti koko käden jos annat sille pikkusormen.
Nyt pitää ymmärtää että vaikka välillä tunnen voimien palailleen, olen silti vielä hyvin heikko. Vahingoittaisin toipumista ja sitä valtavaa työtä jota sen eteen on tehty jos nyt hötkyilisin. Joskushan sitä ihmisen on otettava opikseen ja viisastuttava. Jos KELA tahtoo pitää minut ilman rahoja tai jos lääkäri ei anna lisää sairaslomaa niin on uskottava ja toivottava että jotenkin selviää silti. Vieläkin odotan päätöstä kuntoutustuesta. Kun saisi lääkärin ja KELAn tajuamaan, että nyt minun pitäisi rauhassa saada toipua ja valmistautua kevään pääsykokeisiin ja kerätä voimia sitä varten, että ensi vuonna syksyllä alkaa koulu. Yritän päästä taidekouluun, vaikka sinne onkin paljon hakijoita.
On pakko kulkea tätä omaa tietä, jonka tämä polttava halu luovaan työhön ja taiteisiin viitoittaa. Olen kuitenkin jo niin rampautunut sielussani etten usko kykyneväni enään kampaajan työhön. Se on liian pelottavaa ja raakaa. Liian hektistä. Kuitenkaan sillä ei elä, että asiakkaina kävisi vain tuttuja ja turvallisia ihmisiä. En silti usko, että kokonaan koskaan sitä työtä jätän. Se on niin syöpynyt minuun ja saan siltä työltä paljon jos vain saan tehdä sitä jaksamiseni ehdoilla.
Vaatimaton yksinkertainen elämä. Se riittää ihmiselle. Ihmisenä olemisen on ollut määrä olla palvelutehtävä. Nykyihmiset ovat individualismissaan ja nautinnonhalussaan sen unohtaneet. Kun palvelee kokosydämisesti eikä yritä etsiä onnea vain nautintojen ja aineellisen määrästä, se onni voi silloin tällöin langeta ikäänkuin sivutuotteena. Jos etsimällä etsit onnea, se pakenee. Etsi sen sijaan sitä mikä on oikein ja totta ja tee sen mukaan niin voit saavuttaa onnen ja aidon mielenrauhan. Se on rauha, jota sinulta ei kukaan voi ottaa pois, vaikka sen ääni voi välillä hukkua muun taustahälyn ääniin.
Comments:
<< Home
Hei!
Voimia ja jaksamisia Sinulle! Olet rohkea ja syvästi tunteva persoona. Ihailen tapaasi pystyä kirjoittamaan tunteistasi ja elämästäsi ja vieläpä julkisesti! Kyllä elämä kannattelee kun menet sen mukana askel kerrallaan nöyränä. Kyllä Sinä pärjäät.
Lähetä kommentti
Voimia ja jaksamisia Sinulle! Olet rohkea ja syvästi tunteva persoona. Ihailen tapaasi pystyä kirjoittamaan tunteistasi ja elämästäsi ja vieläpä julkisesti! Kyllä elämä kannattelee kun menet sen mukana askel kerrallaan nöyränä. Kyllä Sinä pärjäät.
<< Home
