sunnuntai, lokakuu 28, 2007
Menopaluu Hiidenmaalle
Kirjoitan niin harvoin nykyään, että varmaan on lukijoita tippunut tästä blogista. Olin äidin kanssa pari päivää Hiidenmaalla. Menin sinne hoitelemaan neulemallikirjaan liittyviä asioita neulojani kanssa. Hyvä, että saa taas vähän projektia eteenpäin. Nyt aijonkin kiinteästi keskittyä siihen. Jätän koruasiat ja taulujen maalaamisen tulevaisuuteen. Ajattelin, että myyn kyllä koruja, mutten vähään aikaan tee lisää. Kirjaan teen kyllä koru- ja nappiohjeita. Hirveän kova homma vielä tossa kirjassa. Tuntuu kyllä siltä, että lyyhistyn tuon projektin alle. Olen vielä niin heikoilla.
Matka meni suht hyvin, vaikka uuvuttikin todella paljon. Laivalla menimme Tallinnaan ja sieltä lentäen Hiidenmaalle. Ei tee vähään aikaan mieli matkustaa. Varsinkin se ulostautuminen noista Tallinkin laivoista Helsingin päässä on törkeleellistä meininkiä. Jonotus ja tungos on ku neuvostoliitossa. Mussa on sen verran diivan vikaa etten tykkää kyllä yhtään. Rahaa oli tosi vähän, joten ei paljon tuliaisia tuotu. Muutenkin äiti maksoi lähes kaiken. Minä kustannan sitten puolestani hänelle jotakin kun lakkaan joskus köyhtymästä.
Olen viime aikoina törmännyt muutamaan ikävään ilmiöön ihmissuhdeasioissa. Arja Saijonmaan Ystävän Laulu on usein soinut mielessäni. Hyvä ystävä on sellainen, joka pysyy rinnallasi vaikka olisi kuinka vaikeaa. On paljon ihmisiä, jotka ensin kuvittelet ystäväksesi, mutta kun paljastat heikkoutesi tai kohtaat hyvin vaikeita aikoja, et saakaan tukea. Olen huomannut, että usein tällaisessa tapauksessa on kyse siitä että ihmisellä on ollut vähän liian helppoa elämässä. Entistä vähemmän kadehdin niitä, joilla on rahaa ja terveyttä. Heillä ei välttämättä nimittäin ole kehittynyt elämänkokemusta ja empatiaa, vaan toisten kärsimyksiin ja puutteisiin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ja ylenkatseella tai sitten kadehditaan ja kun huomataan että joku on jossain asiassa oikein heikoilla, aletaan vahingoniloiseksi. Monille ihmisille mun heikkoudet ja sairastaminen näyttävät olevan ongelma. Mun tilanne ja lähimenneisyys koitetaan selittää toisenlaiseksi, koska ei haluta hyväksyä sitä mitä minä itse elämästäni kerron. Monien mielestä näin nuori kuin minä ei voi olla näin sairas. Näyttävät ajattelevan, että ehkä minä feikkaan saadakseni huomiota tai pääseväni helpommalla. Ihan kuin tällainen kidutus olisi jotain jonka joku vapaaehtoisesti valitsee osakseen tai että vakavat mielenterveysongelmat voisivat vain tahdon lujuudella kadota.
On myös sellainen ilmiö, että saat kyllä paljon toisten sympatioita osaksesi kun menee huonosti, mutta sitä ei sitten kestetäkään kun sulla alkaa menemään paremmin. Nämä ilmiöt saavat mut pahoinvoivaksi. Olen vain ihminen, joten ne herättävät minussa vihaa, surua, agressioita ja negaatioita. Kuitenkin on koitettava suhtautua ihmisiin armollisesti ja asetuttava negatiivisten asioiden yläpuolelle. On kerättävä sirpaleita ja liimailtava niitä kasaan. Tiedänhän kuitenkin itse miten asiat ovat.
Mun mieli on harmaa ja alakuloinen. Tulin matkalla kipeäksi. Nenäverenvuotoja ja flunssaa. Ehkäpä poskiontelotulehdus. Haluaisin tulla pian terveeksi, että pääsisin ystävien seuraan. Tekemistä on niin paljon ettei tiedä mistä aloittaisi. Aloitin kyllä yhden kirjaan tulevan neuleen langoista, jotka ylimääräisinä toin tullessani Hiidenmaalta. Aika alkaa puurtamaan nyt seuraavien kuukausien aikana kirjaa. Kuvauksia, puhtaaksikirjoittamista, neulomista, tapaamisia yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinähän se aika menee.
Matka meni suht hyvin, vaikka uuvuttikin todella paljon. Laivalla menimme Tallinnaan ja sieltä lentäen Hiidenmaalle. Ei tee vähään aikaan mieli matkustaa. Varsinkin se ulostautuminen noista Tallinkin laivoista Helsingin päässä on törkeleellistä meininkiä. Jonotus ja tungos on ku neuvostoliitossa. Mussa on sen verran diivan vikaa etten tykkää kyllä yhtään. Rahaa oli tosi vähän, joten ei paljon tuliaisia tuotu. Muutenkin äiti maksoi lähes kaiken. Minä kustannan sitten puolestani hänelle jotakin kun lakkaan joskus köyhtymästä.
Olen viime aikoina törmännyt muutamaan ikävään ilmiöön ihmissuhdeasioissa. Arja Saijonmaan Ystävän Laulu on usein soinut mielessäni. Hyvä ystävä on sellainen, joka pysyy rinnallasi vaikka olisi kuinka vaikeaa. On paljon ihmisiä, jotka ensin kuvittelet ystäväksesi, mutta kun paljastat heikkoutesi tai kohtaat hyvin vaikeita aikoja, et saakaan tukea. Olen huomannut, että usein tällaisessa tapauksessa on kyse siitä että ihmisellä on ollut vähän liian helppoa elämässä. Entistä vähemmän kadehdin niitä, joilla on rahaa ja terveyttä. Heillä ei välttämättä nimittäin ole kehittynyt elämänkokemusta ja empatiaa, vaan toisten kärsimyksiin ja puutteisiin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ja ylenkatseella tai sitten kadehditaan ja kun huomataan että joku on jossain asiassa oikein heikoilla, aletaan vahingoniloiseksi. Monille ihmisille mun heikkoudet ja sairastaminen näyttävät olevan ongelma. Mun tilanne ja lähimenneisyys koitetaan selittää toisenlaiseksi, koska ei haluta hyväksyä sitä mitä minä itse elämästäni kerron. Monien mielestä näin nuori kuin minä ei voi olla näin sairas. Näyttävät ajattelevan, että ehkä minä feikkaan saadakseni huomiota tai pääseväni helpommalla. Ihan kuin tällainen kidutus olisi jotain jonka joku vapaaehtoisesti valitsee osakseen tai että vakavat mielenterveysongelmat voisivat vain tahdon lujuudella kadota.
On myös sellainen ilmiö, että saat kyllä paljon toisten sympatioita osaksesi kun menee huonosti, mutta sitä ei sitten kestetäkään kun sulla alkaa menemään paremmin. Nämä ilmiöt saavat mut pahoinvoivaksi. Olen vain ihminen, joten ne herättävät minussa vihaa, surua, agressioita ja negaatioita. Kuitenkin on koitettava suhtautua ihmisiin armollisesti ja asetuttava negatiivisten asioiden yläpuolelle. On kerättävä sirpaleita ja liimailtava niitä kasaan. Tiedänhän kuitenkin itse miten asiat ovat.
Mun mieli on harmaa ja alakuloinen. Tulin matkalla kipeäksi. Nenäverenvuotoja ja flunssaa. Ehkäpä poskiontelotulehdus. Haluaisin tulla pian terveeksi, että pääsisin ystävien seuraan. Tekemistä on niin paljon ettei tiedä mistä aloittaisi. Aloitin kyllä yhden kirjaan tulevan neuleen langoista, jotka ylimääräisinä toin tullessani Hiidenmaalta. Aika alkaa puurtamaan nyt seuraavien kuukausien aikana kirjaa. Kuvauksia, puhtaaksikirjoittamista, neulomista, tapaamisia yhteistyökumppaneiden kanssa. Siinähän se aika menee.
Comments:
<< Home
Ajattelin juuri pari tuntia sitten sinua ja mitä sinulle ja perheellesi kuuluu. Kiva kuulla että kirjasi edistyy pikkuhiljaa. Toivottavasti poskiontelotulehdus paranee hyvin ja saat lis'' voimia.
Olen täysin samaa mieltäsi ihmisistä. Yksi asia myös, joka viikonloppuna hyppäsi silmille, on ihmisten vaikeus hyväksyä erilaisuutta! Se on käsittämätöntä, miten aikuiset ihmiset nälvivät, puhuvat pahaa, arvostelevat ja halveksivat ihmisiä, jotka ovat erilaisia. Oli erilaisuus sitten ulkonäössä, terveydessä, mielipiteissä jne. Luulisi, että jo 2000-luvulla osattaisiin hyväksyä erilaisuutta, mutta ei. Noitavainoja tapahtuu edelleen, mutta eri tavalla.
Tsemppiä sinulle Ninni jatkoon. Toivottovasti saat terveytesi kuntoon ja muistahan ottaa tarpeeksi varovasti. Pienin askelin eteenpäin.
- Katri
Tsemppiä sinulle Ninni jatkoon. Toivottovasti saat terveytesi kuntoon ja muistahan ottaa tarpeeksi varovasti. Pienin askelin eteenpäin.
- Katri
# posted by 
: 5:44 ip.
: 5:44 ip.
Kiitos Kikille ja Katrille. Julmasti usein kohdellaan lähimmäistä. Joko suoraan päin naamaan, anonyyminä netissä tai useinmiten selän takana. Julmaa ja armotonta. Me kaikki tarvitsemme armoa ja rakkautta. Tahdomme, että meidät tunnustetaan tärkeiksi ja tarpeellisiksi, arvostetuiksi omina itsenämme. Heittäköön ensimmäisen kiven se, joka synnitön on.
On yksi ikivanha sanonta, jota rakastan:
"Eläkää ja antakaa toistenkin elää."
Lähetä kommentti
On yksi ikivanha sanonta, jota rakastan:
"Eläkää ja antakaa toistenkin elää."
<< Home
