Hepuli-Alman päiväkirja

Nyt kun toimintakykyä on jonkin verran tullut takaisin niin menen ihan ylikierroksilla ja olo on tosi sekava ja ahdistunut. Eli toimintakyvyn paraneminen ei sitten kuitenkaan tee tästä taudista yhtään sen helpompaa sietää kun olo ei kuitenkaan helpotu. Muuttuu vain erilaiseksi, muttei kohene. Mullahan tuplattiin Efexor-lääkitys ja on sillä ollut ihan positiivisiakin vaikutuksia. Taittoi ahdistuneisuuskohtauksilta sitä ihan pahinta kärkeä ja särkyjä on ollut vähemmän ja niitä on ollut helpompi sietää. Vähän on jaksanutkin tehdä jotain asioita ja aika ajoin on tuntunut mieliala terveemmältä, mutta vain aika ajoin. Hirveen lyhytkestoista ja rajoittuneistahan tuo jaksaminen on vieläkin. Yhden nurkan tai huoneen jaksaa siivota kerralla. Yhdet hiukset voi jaksaa leikata ja värjätä, mutta ei kaksia. Jonakin päivänä ei jaksa kuin istua telkun ääressä. Toisena päivänä jaksaa leipoa sukaakakun. Jos aktivoidun tekemään jotakin niin olo hurahtaa heti sellaiseksi sekavaksi ja tulee tunne, että hirveellä tohelluksella tekee kaiken. Sitten pitää istua rauhassa alas, ehkä ottaa rauhoittava pilleri ja katsella telkkua. Epävakaata touhua vielä koko homma.

Rahapula vaivaa ihan tosissaan, vaikka sain yllättäen ystävältä lahjaksi sen verran, että sain ostettua shampoota kun oli loppumaisillaan ja hoitotuotteita tälle mun ongelmanaamalle kun taistelen tämän aknen kanssa. Piti ostaa rahalla kengät kun ainoat, joilla pystyy kunnolla kävelemään on rikki, mutta nyt pitää siirtää silti kenkien ostoa. Kaikki ruokaostoksetkin on pitäny miettiä tosi tarkkaan. Kahvipannukin hajosi. Miki juuri aina silloin rikkoutuu tärkeitä tavaroita kun ei ole varaa ostaa uusia!?

Aikamoinen ystävä, vai mitä kun antoi tuollaisen lahjan? Välillä sitä tosissaan miettii, että miten olenkaan ansainnut sellaisia ystäviä kuin mitä mulla on. Yksi toinen, iäkkäämpi ystäväni käy usein parikin kertaa viikossa piipahtamassa ja kyselemässä miten pärjäillään. Tänään oli niin ihana, että toi juustoa, tomaattia ja salaattia.

Jännää miten näyttäisi siltä, että saan kaiken mitä tarvitsen kun vain vakaumusteni mukaisesti luotan, että minusta pidetään huolta ja luotan, että rukouksiini vastataan. Olen huomannut, että todellakin saan kaiken tarpeellisen kun vain ymmärrän mitä oikeasti tarvitsen. Pysyn kohtuudessa. Toivon vain, että minullakin olisi joskus tulevaisuudessa voimia pystyä auttamaan rakkaitani niinkuin he ovat auttaneet minua. Olen hyvin kiitollinen siitä mitä minulla on kaikkien koettelemustenkin keskellä.